Vuonna 1898 laskettiin Atlantin ylittävää lennätinkaapelia meren pohjaan, kun se kohdassa 49 astetta pohjoiseen ja 29 astetta länteen Pariisista, katkesi yllättäen. Paikka on tämän tapahtuman johdosta nimetty Telegraph tasanteeksi ja se sijaitsee keskiselänteen kohdalla, Azoreista n. 800 km pohjoiseen.  Kaapelin molemmat päät olivat kaukana meren pohjassa ja niitä ryhdyttiin haraamaan ylös syvän meren naaroin. Kun kaapelit viimeinkin tarttuivat ankkureihin, oli saaliiksi jäänyt mielenkiintoisia esineitä, mm painava kiven lohkare, joka päätyi näytteille Pariisilaiseen museoon. Viitisentoista vuotta myöhemmin mies nimeltä Paul Termier, joka oli merentutkimus instituutin silloinen johtaja, arvostettu tiedemies ja tunnettu laajalti myös Ranskan ulkopuolella, päätti tutkia kiven. Hän piti tutkimustensa tuloksista kohua herättäneen esitelmän otsikolla L`Atlantide, jonka neljä faktista teesiä ovat seuraavat:

”Näyte on vulkaanista alkuperää; suuret osat löytöpaikan merenpohjaa ovat laavan peitossa. Telegraph-tasanteen alueella on siis faktisesti täytynyt tapahtua hyvin voimakas tulivuoren purkaus ja siitä on syössyt tätä laavaa, josta tutkittava kappale on peräisin.

 Näyte on amorfinen, lasimainen ja rakenteeltaan kiteetön. Siksi se on voinut jähmettyä vain ilmatilassa, ei pinnan alla. Se on voinut olla peräsin vain tuolloin meren pinnalla sijainneesta tulivuoresta. Laava joka nykyisin peittää valtavat alat merenpohjasta, on peräisin senaikaisesta maatulivuoresta.

 Koko alueen on täytynyt vajota yli 2000 metriä joko tämän purkauksen yhteydessä tai aivan pian sen jälkeen. Näyte on todiste keskellä Atlanttia tapahtuneesta esihistoriallisesta katastrofista, samassa paikassa jossa Platonin mukaan Atlantiksen saaren olisi pitänyt vajota mereen.”

 Kun paine pursutti runsaasti laavaa mereen keskiselänteen murtumakohdista, se jähmettyi meren pohjalle ja sen suunnaton paino, jota ei aiemmin ollut koska se oli magmakuplana kannen alapuolella, painoi merenpohjaa myös osaltaan alaspäin, ja se vajosi – estesaari mukanaan.

 ”Näyte on mineralogisen luokituksensa mukaan takyliitti. Takyliitti liukenee meriveteen n. 15 000:nessa vuodessa. Näyte on kuitenkin kauttaaltaan hyvin teräväsärmäinen. Sen löydön perusteella epäsuorasti todistetun katastrofin Atlantilla on täytynyt tapahtua vähemmän kuin 15 000 vuotta sitten, luultavasti paljon myöhemmin... https://www.bod.fi/kirjakauppa/atlantis-ja-jaeaekauden-lopun-katastrofi-r-a-karmanen-9789523390676