tiistai, 27. helmikuu 2018

Atlantiksen sijainti

Alla autenttinen Google Mapsin kuvankaappaus, josta käy ilmi Herakleen pylväiden (Gibraltarin) takana oleva saari, jonne reitti kulki Platonin mukaan siten, että purjehdittiin ensin pienemmille saarille, josta Atlantikselle. Halutessaan saattoi jatkaa edelleen muille saarille, joiden takana oli kehämäinen manner. Platon tiesi siis paitsi muinoin uponneen saaren sijainnin, myös Amerikan kehämäisen mantereen olemassaolon.

Yläkuvassa näkyy "vuorten ympäröimä tasanko". Sisään jäävän tasangon mitat täsmäävät Platonin mittojen kanssa (Katso mittoja alla. Suosittelen myös Google Mapsin tai Earthin skrollailemista). Kirjassani pohditaan myös syitä siihen, miksi tasanko upposi jääkauden mullistuksissa. Syitä löytyy mm. äkillisestä massatasapainon vaihdoksesta, kun piripintaiset jääkauden jääjärvet purkautuivat nopeassa tahdissa... 

Atlantis%20kuvankaappaus%202%20pure_LI.jAtlantis%20Paint.jpg

Alakuvaan on hahmoteltu merenlaisten vuorijonojen määräämiä maastonmuotoja, sekä kuvan vasemmassa ylälaidassa näkyvä Saint Pierre et Miguelon kärki, joka on ollut todennäköisesti myös jäämassojen ylöspullistamana ja ohjannut voimakkaasti golfvirran suuntaa ja voimistanut osaltaan jääkautta. Tämä on ylläpitänyt tilannetta, jossa jäämassojen paine on nostanut Atlantin keskiselänteen aluetta.

lauantai, 9. syyskuu 2017

Fyysinen sijainti

Atlantis on löydetty milloin mistäkin päin maailmaa. Sitä on veikattu niin välimerelle, pohjanmerelle, kuin tyynellemerellekin. On olemassa kuitenkin vain yksi paikka, johon se voidaan Platonin kertomusta vaurioittamatta sijoittaa. Miksi? Koska Platon tiesi Amerikan mantereen olemassaolon. Hän toteaa vastaansanomattomasti Kritiaan suulla:

 ”Sen salmen edessä jota te kutsutte Herakleen pylväiksi oli näet saari, yhtä suuri kuin Libya ja Aasia yhteensä ja sen ajan matkustajat saattoivat mennä siitä toisille saarille ja niitä edelleen mannermaalle, joka ympäröi tuota varsinaista valtamerta. Sillä koko mainitun salmen tämän puoleinen alue oli kuin satama, johon johtaa ahdas tuloväylä. Sen toisella puolella on tuo valtameri ja maata sen ympärillä kehässä voi varsinaisessa mielessä kutsua mannermaaksi. Tällä Atlantis saarella hallitsi suuri ja ihmeellinen kuninkaitten liittokunta, joka piti vallassaan koko saarta ja lisäksi monia muita saaria ja osaa mannermaasta.

 Platon tiesi jo 2000 vuotta ennen Kolumbusta, että kehämäinen mannermaa sijaitsi kaukana lännessä. Atlantis sijaitsee siis sen ja Gibraltarin välissä, vieläpä niin, että Atlantikselta purjehditaan ensin muille saarille ja vasta sitten mannermaalle. Keskiselänteen merenalainen vuorijono, joka on paksumpi Azoreiden kohdalta, on siksi enemmän kuin potentiaalinen paikka.

 Platon jatkaa kuvaustaan: ”Maasto oli melko ylävää ja laskeutui reunoiltaan jyrkästi mereen, mutta kaupungin ympäristö oli aivan tasainen ja tasankoa ympäröivät aina mereen saakka ulottuvat vuoret. Tämä sileä ja tasainen alue oli suorakaiteen muotoinen. Toinen sivu oli 300 stadionia pitkä, leveys taas mitattuna saaren keskustaan oli 2000 stadionia. Tämä osa saarta oli etelään päin viettävä ja suojassa pohjoistuulilta. Sen ympärillä kohoavat vuoret olivat kuuluisia siihen aikaan ja niiden lukuisuus, korkeus ja kauneus ylitti kaiken mitä nyt on olemassa.”

 Platonin vanhan tekstin käännökseen on kuitenkin hiipinyt yksi virhe. Hän kuvaa suorakaiteen muotoisen, vuorten väliin jäävän tasangon myöhemmin lähes neliön muotoiseksi: ”Luonnon muovaamana ja monien kuninkaitten pitkä ajan kuluessa suorittaman työn tuloksena tasanko oli saanut seuraavan muodon: Se oli alkuaan nelikulmio, lähes suorakaiteen muotoinen ja sikäli kun siinä suhteessa oli korjaamisen varaa, he olivat sen korjanneet tasangon ympärille kaivetun kanavan avulla.”

 Tästä syystä tasangon mitat eivät voi olla 300x2000 stadionia! Tämä on helppo todistaa numerovirheeksi myös toisella tavalla: 

sunnuntai, 20. elokuu 2017

Ibero Maurusian

Ibero-Maurusian kulttuuri kirjaan.png

Ibero Maurusianin kulttuuriksi nimetty väestöryhmä vaikutti lähinnä luoteisessa Afrikassa 10 000 - 16 000 vuotta sitten. Heidän jälkeläisensä ovat todennäköisesti vaaleaihoisia ja sinisilmäisiä Berbereitä. Kuten Platon sanoi: "Atlantislaiset asuttivat myös Pohjoista Afrikkaa, aina Egyptin porteille saakka..."

 

sunnuntai, 16. heinäkuu 2017

Vaalea siemen ja kansojen myllerrys

Kun Espanjalaiset valloittajat saapuivat 1400-luvulla ”Atlantiksen naapuriin”, Teneriffan saarelle ja vakiintuneen sivistyneen käytännön ohjaamina vähitellen teurastivat alkuperäisväestön, he kohtasivat ehkä Euroopan alkuperäisimpiä ihmisiä. Nämä asukkaat olivat vaaleaihoisia, vaaleahiuksisia ja sinisilmäisiä. He olivat rakentaneet saarelleen mm. pyramideja ja olivat kenties kasvisyöjiä, sillä he eivät kalastaneet lainkaan.

  Tätä viimeistä paratiisisaarta asuttaneiden Guanchen kansan kielessä oli voimakkaita yhteyksiä Intian muinaiseen ja ehkä alkuperäiseen viisauskulttuuriin Dravidoihin, jotka ovat todennäköisesti rakentaneet mm. nuo ikivanhat Indus kulttuurin kaupungit Mohenjo Daron ja Harappan. Heidän kielessään oli runsaasti samoja ja lähes samoja sanoja kuten mm: Ara, Vuohi, ja: Goro, paimenkoira. Lisäksi saaren Alun perin Guanchen kielinen kotisaaren nimi Tenerife, valkoinen vuori on Dravidaksi Tin-eriv, eli valkoinen vuori tai loistava vuori.

 Asian tekee vielä mielenkiintoisemmaksi se, että myös Baskien ja Dravidoiden kielessä on selkeitä yhteneväisyyksiä, jotka eivät selity mahdollisilla kauppayhteyksillä. Mm. Dravida sana Himalaya on Baskein kiellä ima-alaia, joka tarkoittaa kuvaavasti: ”kuvamaisema”.

 Pohdittaessa kansojen alkuperää unohdetaan usein, että Euroopan eteläpuolella sijaitseva Sahara oli kehityksen kannalta enemmän kuin ihanteellinen tuohon aikaan. Se ei ollut karua aavikkoa, vaan kosteikkojen täplittämää rehevää savannia ja metsää, jossa ilman lämpötila oli sopiva vuoden ympäri. Miksi se on nykyään karua aavikkoa? Koska Atlantista ja pohjoista jääkautta väistävä Golf-virta toi sinne lauhaa merellistä ilmaa ja riittäviä sateita. Tilanne muuttui radikaalisti, kun mannerlaatat villiintyivät, estesaari hävisi, Golf-virta kääntyi ja mannerjäät alkoivat vähentyä nopeasti.

 Platonin mukaan Atlantiksen vaikutuspiiri ulottui laajalle alueelle, myös välimeren ympärysseudulla: ”he hallitsivat paitsi lähisaaria (kuten Kanariaa), vielä Libyan alueita salmen tällä puolen, aina Egyptin rajoille saakka”, eli oletamme että Keskiselänteen suurin saari oli kulttuurin keskuspaikka, sitä ympäröivien saarten, niin kaakkoisten kuin läntistenkin ollessa etuvaikutuspiiriä. Saharan rehevä aarreaitta oli sitä myös. Nykytiedon valossa juuri näitä Pohjoisen Afrikan seutuja piti tuolloin hallussaan ns. Ibero-Maurusian kulttuuri, joka vaikutti n. 25 000 – 11 500 vuotta sitten! Geenitutkimuksen mukaan heidän elinpiirinsä ulottui myös Afrikan luoteisosiin ja todennäköisesti myös Kanarian saarille. He puhuivat esiberberikieliä. Sanalle ”Ibero” viitataan myös Espanjan seutuihin, kuten myös Platon toteaa: ”He hallitsivat myös Eurooppaa, Etruriaan (Italian pohjoisosiin) asti”.  Myös Baskiyhteyksiä on Ibero Maurusianin yhteydessä väläytelty usein. Lisäksi he edustivat todennäköisesti tuota ”alkuperäistä” Cro-Magnon ihmisen pitkää ja klassisen komeaa rotua, joka on nykyään lähes sammunut. Parhaat jäljet siitä on nähtävissä yhä Kanarian Guancheissa!

 Pohjois- ja luoteis Afrikan rannikolla on jälkiä nykyihmiskulttuureista jo yli 100 000 vuoden ajalta. Ne saattavat kuulua erilaiseen kulttuuriseen vaikutuspiiriin, kuin mitä normaalisti ollaan totuttu ajattelmaan!

 Samaan aikaan Ibero Maurusianin kanssa välimeren pohjoispuolta asuttivat Solutrealaiset, jotka olivat siis kenties yhtä ja samaa kulttuuria eteläisten seutujen kanssa. Kun vielä lisäämme tähän Clovisin paleointiaanikulttuurin Atlantin toisella puolella, joka muistuttaa hyvin läheisesti Solutrean kulttuuria ja joka on ollut Arkeologisena arvoituksena jo pitkään, johtuen voimakkaasta samankaltaisuudesta, voimme aavistella laajaa, Platoninkin kuvaamaa kulttuurialuetta.

 Näiden kulttuurien aikaisempaa käsitystä suurempaan kehittyneisyyteen viittaa myös se, että paljon myöhäisempi muinaisen Egyptin kulttuuri alkoi mystisesti valmiista alusta. Jopa kirjoitustaito esiintyi sen ensimmäisestä dynastiasta saakka. On selvää, että Luoteis-Sahara ja meren nykyisin peittämät rannikot kätkevät vielä paljon löydettävää. Jotakin kulttuurista vaikutusta välittäviä puuttuvia renkaita on jo löydettykin: Esimerkiksi Algeriasta on löytynyt ns. Musta faarao, joka oli 

lauantai, 17. kesäkuu 2017

Atlantiksen perilliset

”Sen salmen edessä, jota te kutsutte Herakleen pylväiksi (Gibraltar), oli näet saari, yhtä suuri kuin Libya ja Aasia yhteensä ja sen ajan matkustajat saattoivat mennä siitä toisille saarille ja niitä edelleen mannermaalle, joka ympäröi tuota varsinasta valtamerta… Mutta sitten myöhemmin, yhden ainoan hirvittävän päivän ja yön kuluessa, syntyi tavattoman ankaria maanjäristyksiä ja puhkesi vedenpaisumus; maa nieli yhtäkkiä teidän sotajoukkonne, ja samalla Atlantis-saari vajosi meren syvyyteen ja katosi näkyvistä.” (Platon: Timaios s. 168-169)

 Nämä dramaattiset, Platonin ylöskirjaamat sanat ovat peräisin muinaisen Egyptin historiantiedoista. Platon kuvaa yksityiskohtaisesti, niihin nojaten, kuinka kadonneen mantereen yhteiskuntajärjestys toimi, minkälainen sen kansanluonne oli, miltä pääkaupunki näytti ja kuinka se katosi jälkiä jättämättä.

 Vielä nykyajallakin, maailman ehkä arvoituksellisin kansakunta: Baskit - jotka eivät ole geneettistä sukua eurooppalaisille ja joiden kieli poikkeaa muun Euroopan kielistä täysin - muistaa tulleensa meren saarelta jonka nimi oli Atlaintica. Heidän mukaansa saarella asui voimakas merenkulkukansa, joka upposi Atlantilla hirvittävän mullistuksen seurauksena. Pieni osa selvisi ja pääsi turvaan Biskajan lahdelle ja Pyreneiden vuoristoon.

 Vaikka Baskien kieli ei muistuta mitään Euroopan kielistä, sille löytyy hyvin suurta vastaavuutta yllättävältä taholta, nykyään suuren meren takaa, Pohjois-Amerikasta. Sanotaan että heidän kielensä Euskara muistuttaa Nahuatlin ja Algonquin-Lenapen intiaanikieliä niin paljon, että yhteneväisyydestä ei voi erehtyä. Myös muissa Pohjois-Amerikan intiaanien kielissä on vastaavuuksia arvoituksellisiin Baskeihin ja heidän kieleensä.

 Toinen kansakunta, joka myös elää suuren meren toisella laidalla, ovat kyseistä Nahuatlia puhuvat Atsteekit, jotka sanovat olevansa peräisin saarelta, jonka nimi on Azlan, tai Atlan.  Sana Atsteekki tarkoittaa Atstlanista, eli valkeasta maasta peräisin olevaa.

 Myös Intian kansalliseepoksessa Mahabharatassa mainitaan Atala-niminen saari, joka upposi läntiseen mereen suuren sodan seurauksena. Atalan asukkaiden sanottiin olevan valkoisia ihmisiä, jotka eivät koskaan nuku tai syö. Myös Herodotos kuvailee Historiassaan Atlantteja  hyvin samaan tapaan: he ovat ihmisiä jotka "eivät koskaan uneksi tai syö mitään elävää". Faaraoiden ajan Egyptiläiset puhuivat saaresta jolla muinoin asui kultainen lohikäärme. Myös Kelttien Avalon, joka oli myyttinen saari jossakin Brittein saarten lähistöllä ja jossa Merlin ja Kuningas Arthur vaikuttivat, muistuttaa sekä paikkana että sanana kaukaista ihannevaltiota.

 Piktit, jotka olivat Brittein saarten alkuperäisiä asukkaita, kauan ennen muinaisia Kelttejä, ja jotka rakensivat nuo ihmeelliset monoliitit, maakumputemppelit, ja observatoriot, omasivat mm. samanlaisen matrilineaarisen vallanperimyslinjan kuin Platonin kuvaamassa Atlantiksessa oli: yksi pääkuningas käytti rajoitettua valtaa suhteellisen itsenäisten paikallishallitsijoiden yli.

 Piktien kansan viisaudesta ja ehkä vanhuudestakin antaa jonkinlaisen käsityksen muinaisen Piktipäällikön sanat, jotka hän lausui Roomalaiselle Calgacus Tacitukselle n. 2000 vuotta sitten: "Me, maan rauhallisimmat asukkaat, viimeiset vapaat, olemme suojautuneet syrjäisyyteemme ja nimeämme peittävään hämärään... Meidän takanamme ei ole enää ketään, mitään kansakuntaa. Vain aaltoja ja kalliota!"

 Piktien oletetaan saapuneen hyvin kauan sitten Brittein saarille Baskimaalta, sillä he olivat alun perin samaa kansaa.

 Tähän samaan ”Euroopan alkuperäisväestöön” Piktien ja Baskien lisäksi kuuluivat todennäköisesti myös Skandinavian pohjoisosia asuttaneet Alkusaamelaiset. Geneettisten ja kielellisten yhteneväisyyksien lisäksi heitä yhdistävät myös ns. Ogham riimut: Pohjois-Skandinaviasta löydettiin 1600-luvulla ns. Käymäjärven kivi, jossa on käytetty samanlaisia riimuja kuin Brittein saarilla. Tekstin muoto, alkuperä ja tulkinta ovat kuitenkin vielä kiistanalaisia. Paras ja todennäköisin tekstin tulkinta kuuluu: ”Paikka kyläkunnan rahdille.” Kiven teksti ei ole mitenkään mullistava, mutta sen kuvaama yhteneväisyys Brittein saarten pohjoisosiin, mistä ns. Ogham riimuja ainoastaan löytyy, kylläkin. Irlannista löydetty, Ogham riimuilla kirjoitettu muinainen viestisauva puolestaan vahvistaa yhteyden myös toisin päin: Siinä lukee: ”Laivat Finicasta (Suomesta), lasti laiturissa.” Samaan kansaan kuuluneet ovat käyneet kauppaa hyvinkin pitkään, ennen kuin jokin tekijä on saanut yhteyden särkymään ja veljeyden siteen unohtumaan. Riimut ovat ajalta ennen viikinkejä ja todennäköisesti periytyivät näille huomattavasti myöhemmin esiintyneille pohjoisille kansoille, muuntuneessa muodossa.

 Kuinka Saamelaiset ”Baskipiktit” päätyivät niin pohjoiseen? Vanha Saamelainen legenda kertoo että heidän muinaiset esi-isänsä seurasivat ”suuren jään” reunaa ja löysivät sen takaa elinkelpoista maata. Ehkä tämä tarkoittaa aikaa noin kymmenen tai yksitoistatuhatta vuotta sitten, jolloin jäämassa peitti yhä pohjolaa, mutta oli kuitenkin jo sulanut Norjan lähirannikolta, ja katastrofin jälkeinen mannerjään ”loppu” suli vähitellen kutistuen reunoiltaan kohti Ruotsin Lappia. Norjan rannikkoa seuraamalla, joko merikelpoisilla veneillä ja osin maitse, Brittein saarten pohjoiskärjestä, Shetlannin saaren kautta, ei ole kovin pitkä matka muinaisen mannerjääkilven suojaamalle rauhalliselle pohjoispuolelle.

 Ehkä Norjan rannikkoa jo ennen katastrofia ja läpikulkevia Piktejä asuttanut Fosnan kulttuuri selvisi katastrofista osittain korkeiden vuorten ansiosta. Tämä selittäisi myös sen, miksi